Postaus on vähän ollut tahmeaa viime aikoina, kun en ole ehtinyt koneelle muuta kuin laskuja maksamaan. Tiina piti eilen vuoden viimeisen tunnin ja Máni Makkaralle laitettiin painobootsit kokeeksi. Liekö bootsit vieneet jalkoja, mutta ravi meni tosi hienosti. Heppa kulki eteenpäin ja mie nautiskelin. Etuosan kevennys-taivutus-jumppa-osiossa tuntui taivuttelu ensin tahmealle ja kun sama harjoitus siirrettiin tölttiin, vaikeutui  harjoitus, minulla oli liian monta liikkuvaa osaa, mutta sitten... vaihdoin paikkaa niin, että mennä porskutimme Mánin ihastuksen, ihanan Iida-tamman perässä. Máni tuli reippaaksi, ei enää yrittänyt sovitella askeleitaan vaan reipastui 99 %... kuinka ollakaan etuosakin keveni ja harjoitus alkoi sujua niinkuin sen pitäisi. Vaude mikä fiilis oli tunnin jälkeen.. vaikka laukka oli sellaista möhköfantin neljä askelta suoralla laukkaa niin kuitenkin nosti laukan... siitä on hyvä jatkaa.

Ennen eilisen tunnin alkua iski meihin vissiin sellainen ponityttökohtaus. Iida ja Máni tulivat laitumelta tykö, kun katselimme menossa olevaa ratsastustuntia. Hain päitset ja pyydystin pariskunnan. Sitten Minna loikkasi Mánin selkään. Mentiin ilman satulaa, mie talutin ja Minna istui selässä. Se oli vissiin Mánin mielestä hauskaa, kun heppa hörähteli, Minna syötti leipää selästä käsin ja hepo oli niin rentoreino. Sitten tunnin alussa kun nousin selkään, hörinä ja pörähtely vain jatkui... rakkautta ilmassa ;-D

Viime lauantaina olin maastolenkillä mukana. Mentiin sellainen puolitoistatuntinen ja laukattiin Mánin kanssa ihan ennätysmatkat. Uskallan jo istua satulaan ja nauttia menosta. Toista oli vuosi sitten.... päässä pyöri silloin aika paljon kysymysmerkkejä monelta kantilta. Niinpä tässä lopuksi haluan kiittää teitä kaikkia ihania ihmisiä, jotka olette potkineet meitä Mánin kanssa eteenpäin ja uskoneet meihin. Kiitokset Tiinalle, joka on valanut meihin itseluottamusta! Kiitokset Päiville, joka vuoden alussa Papillonin kanssa korjasi mun päätä! Kiitokset Pipsalle, joka ehdotti sopivia välitavoitteita ja muistutti, että "ei pidä hättäillä, anna aikaa itselle ja hevoselle"! Kiitokset Minnalle, joka päivästä toiseen olet tsempannut ja kannustanut meitä ja viritellyt Mauni Max Makkara Multasta sekä ymmärtänyt miten hieno hemmo se on! Ja miljoonat kiitokset Anjalle, joka otti miehensä kanssa meidät talliinsa! Máni on selvästi onnellinen teidän hevosten seurassa!  Kiitokset myös kaikille muille mukana projektissa olleille, kuten Outille, Kirseille ja Anjan mukaville tallitytöille, Hennalle, Anulle .... ja monelle muulle heppaihmiselle! Vielä erityiskiitos ja tsemppaus Pialle, joka nyt ensi vuonna sitten kokeilee Mánin kanssa kisata! Tehdään yhdessä teistä hyvä ratsukko!