Meinasi sade vähän häiritä meidän ratsastusretkeä, mutta vähän päästiin kokeilemaan. Froudin perässä Máni matkasi luottavaisena ja tölttikin löytyi ihan iisisti. Ensin mentiin possupassitölttiä, mutta kun vähän lämmettiin niin sitten löytyi puhdaskin versio, mikä tuntui tosi makeelle.  Ennenkuin lähdettiin maastoon, tein vähän maasta käsin harjoituksia niin sain Mánia hereille. Maastossa en sitten tarvinnutkaan raippaa kuin siinä vaiheessa kun lähdettiin eka kerran tölttiä, mutta silloin räpsäytin itseäni jalkaan... mutta se oli riittävä merkki pojulle. Vähän tuntuu liioittelevan liikkeitään erikoisissa paikoissa, kuten jyrkkä kalliolle nousu tai laskeutuminen, mutta ymmärtäähän sen, kun sillä on niin pitkä aika siitä, kun viimeksi on saanut sellaisessa maastossa mennä..... ja sitten.... poju menni sinne minne minä halusin... Fródi tietenkin avitti asiaa, mutta ei venkoillut risteyksessä niinkuin eilen...... kiva polle siitä kehittyy.