Muutama päivä sitten sai lukea sanomalehdestä miten siili oli työnnetty jonkun postilaatikkoon. Tämän aamun lehdessä kerrottiin, että perhe oli herännyt kolmen aikaan aamuyöstä viereiseltä kadulta kuuluneeseen metakkaan. Kuusi vähän toisella kymmenellä olevia lapsia, tyttöjä ja poikia, oli siilin kimpussa hakaten sitä kepeillä!!!!! Siis ¤%&#"! Perheen isän mennessä pihalle joukkio oli rynnännyt karkuun ja vaikka siili kannettiin turvaan, se menehtyi vammoihinsa. En todellakaan kannata ruumiillista kuritusta selkäsaunoineen, mutta tuolle lapsiporukalle pitäisi antaa julkinen selkäsauna. Koivuniemen herralla jokaiselle pienet ripsaukset keskellä kirkasta päivää ja keskellä kylää. Mitä tuon ikäiset tekevät ylipäätään ulkona siihen aikaan? Ja mikä ajaa hakkaamaan viatonta luontokappaletta? Siili on tosi symppis eläin ja vielä tärkeä. Minä ainakin haluaisin siilien viihtyvän pihapiirissäni. Kotipaikallani asusteli läheisillä mäntyrinteillä kyykäärmeitä, mutta koskaan ne eivät tulleet meidän pihaa, sillä siiliperheet pitivät siitä huolen muurahaisten kanssa, että saimme olla rauhassa. Mihin on kadonnut lasten kyky olla eläinten kanssa? Tutkimalla luontoa ja seuraamalla eläinten käyttäytymistä, voisimme oppia paljon. Luonnossa ilmenevä viisaus on henkeäsalpaavaa. Milloin me opimme kunnioittamaan sitä?