No niin ... maanantai-iltana sitten ajelimme helteessä peräkärri perässä Nurmijärven ja Hyvinkään rajamaille, jätimme kärrin tallin pihaan odottamaan ja morjestimme äkkiä hepat. Olimme yötä Kirkkonummella ja sitten aamulla ajelimme takaisin tallille. Máni oli laitumella vatsa pulleana tuoreesta heinästä ja hyvästeli kavereitaan.

Hevosilla on loimet ja silmäsuojat, pellolla oli aivan mielettömästi pientä ötökkää ja kärpäsiä, jotka tunkivat silmiin. Minua jännitti aivan mielettömästi.

Tallin pitäjä oli edellisenä iltana pessyt ja puunannut Mánin, joten hyvä oli reissuun lähteä. Laitoimme kulketussuojat koipiin ja heppa asteli suuresti liioitelluin askelin kärriin. Ensi alkuun meinasi temmeltää kärrissä ja kun pysähdyimme katsomaan, että mikäs sulla oikein on, niin poika oli potkinut etujaloista kuljetussuojat pois. No, sen jälkeen matka taittuikin tasasemmin ja kiitos Margitille mainiosta hevoskuskauksesta! Monta kertaa pysähdyttiin ja tarjottiin juotavaa jne. Máni katseli aina kärrin ovesta, että "jokos ollaan perillä, mihinkäs me ollaan menossa, aika kaukana on kyllä tää kurssi, mennäänkö me takas Islantiin" ja  viimeiset kilometrit se aivan varmasti mietti, että "Norjaankos tässä ollaankin matkalla". Sitten pihassa laitumella odotti osa hevosista ihmetellen, että mitä nyt... lisää hevosia? Máni tuli heppakärrystä iisisti pois ja kävelytin sitä pikkasen pihamaalla ensin. Käveli aivan reippaasti eikä ollenkaan poukkoillut tai kävellyt päälle, niinkuin hepan entinen omistaja arveli sen tekevän. Laitettiin heppa sitten vähäksi aikaa kentälle, missä se sai vapaasti juosta ja vähän verrytellä jalkojaan. Heti kun mentiin hiekkakentälle, Máni alkoi piehtaroimaan... mikä on hyvä merkki. Siinä sitten laiteltiin laitumelle vähän rajausta, että ei heti viedä uutta hevosta koko lauman keskelle. Kun Máni oli harjattu ja hinkattu ja otsa rasvattu (kesäihottuma) niin sitten oli aika mennä laitumelle. Ensin siinä ihmetteli koko poppoo aidan vieressä uutta pollea, kun sitten Máni oli tutkinut kaikessa rauhassa pihaton ja laitumen niin sittenpä illan kähmässä alettiin laskea Heppaharjun hevosia yksitellen tutustumaan tulokkaaseen. Lauman kingi kävi tuijottamassa silmästä silmään ja se riitti ainakin toistaiseksi  vakuuttamaan Mánin, että "oo sä vään pomo"... joittenkin kanssa Máni seurusteli vähän pitempään ja osa hepoista vain moikkasi nopeasti. Aivan uskomatonta on se kehon kieli ja tapa millä tekevät tuttavuutta. Varmaan tässä vielä parin päivän päästä ottavat keskenään matsia, että saadaan laumassa taas jokaiselle paikat kohdalleen. Myöhään illalla Máni lähti tutkimaan "Norjan vuoristoseutua" ja Freidis lähti katsomaan vähän perään..... ihana, että lauma on niin ystävällinen uutta tulokasta kohtaan. Tänään menen katselemaan miten tutustuminen jatkuu...