Kylläpäs meinaa nyt unohtua ihan tämä blogin päivitys kaiken keskellä. Juu... Olin perjantaina Papillonin selässä istuntaa opettelemassa, kun se iski yllättäen takaraivoon.... Mieletön adrenaliinitälli, joka aiheutti loppujen lopuksi päänsärynkin, mutta meinasi lyödä koko kropan paniikkivaihteelle. Mistä se tuli? Ehkä siitä, että mulla oli kesäratsastuskengät jalassa ja jalka lipsahti jalustimessa syvälle.... ihan kamala tunne... tuntui, että takaraivo räjähtää, sydän lyö tuhatta ja sataa ja vartalo painuu kumaraan ja jalat kramppaa just. Papillon ei tehnyt mitään sellaista mistä se olisi johtunut. Varmasti Papi vielä vaistosi minun epävarmuuden. Selvittiinhän siitä ja onneksi Päivi tajuaa tilanteen. No... ensi keskiviikkona jatketaan.

Lauantaina sitten juoksutettiin Mánia ja olipa ihanaa hepan nähdä liikkuvan kuin hevonen. Sillä oli neljä jalkaa, joita se liikutteli niin kauniisti eikä ollut sellainen "puuheppa" niinkuin aiemmin. Selkä on oiennut ja vartaloon tullut erilaista notkeutta. En osaa oikein sitä selittää, mutta sydänalassa ihan liikahti kun näin miten heppa liikkuu. Sitten selkään, vaikka vähän tykytti rinnassa, kun oli nähnyt hepan ilottelut kentällä just. Ratsastustunti oli hikisempiä millä olen koskaan ollut, mutta mun ope on ihan huippuhyvä ja kärsivällinen (ainakin toistaiseksi .. hihii ) ja kun osaan sanoiksi pukea mitä tehtiin niin kirjoitan siitä sitten tarkemmin. Ehkä jotakin sanoo se, että käytimme pohkeita satulavyön etupuolella.... Hikisyys johtui siitä, että taistelin itseni kanssa koko ajan etten antaisi jännitykselle ja pelolle valtaa vaan rentoutuisin... helppoa kuin heinänteko.... mut Máni siitä pikkuhiljaa avautuu ja mitä sieltä sitten löytyykään... mielenkiintoista.... loppujen lopuksi sain parhaat kannustukset mitä ikinä...: " Nyt "Tätiratsastaja" ratsastit ensimmäistä kertaa elämässäsi oikeasti "