Tämä flunssa on pitänyt mua niin tiiviisti neljän seinän sisällä, että on ollut pää haljeta totaalisesti jo pelkästä sisällä olosta, puhumattakaan vihreästä limasta jota on kaikki röörit täynnä. No... tänään tuli kipeäksi nuorempi ihmislapsistani ja eipä sitten muuta kuin päivystämistä taas sisällä. Tallityttö Elli on taas hienosti hoitanut Mánin niin, että Máni on päässyt lenkille ja saanut liikuntaa. Ikävä on Mánia, mutta varmaan pitää huominen ainakin päivystää tuota lapsosta, näyttää sille. Uuden tallipaikan pitäjä ehdotteli minulle sitten, että käytäiskö illan kähmässä lenkillä ja minullehan se passasi. Pääsin samalla tutustumaan maastoon ja hevosiin. Máttur oli tosi mukava metsäkaveri. Ei mikään vauhtihirmu, mutta sopivan herkkä ratsastettava. Máttur ei tykkää kuolaimista kiskomisesta ( siis kuka tykkäis) ja kuten Mánilla, niin myös Mátturilla yritin pitää käden tosi vakaana. Kunhan olin ensin tottunut uuteen satulaan, niin minusta tuntui, että olisin voinut ratsastaa sillä hevosella vaikka kotiin saakka. Kiva uusi tuttavuus.