Kotivinkki-lehti on tehnyt oikein mukavan jutun lemmikiblogeista, mutta korjataanpa heti kättelyssä yksi asia. Kun tämä meidän metsäheposemme on ihan oikeasti karulla tulivuorisaarella Islannissa syntynyt ja sieltä vuonna 2000 Suomeen matkustanut ruuna, ei Mánia saa sanoa suomenhevoseksi sillä Máni on islanninhevonen. Siis ihan eri rotua. Etunimi Máni tarkoittaa puolikuuta. Siis Reykjavikin puolikuu tai Máni Reykjavikista tai Maukka the Citypolle tai tuttujen kesken Maukka Peruspolle.

Myöskin majoitus on toinen mitä lehdessä annettiin ymmärtää, Mánilla ei ole omaa pilttuuta vaan Máni asustaa kolmen muun issikan ( islanninhevonen= issikka ) kanssa isolla laitumella jakaen kaksi uuden karheaa pihattoa. Suomenhevosetkin ovat toki kivoja, mutta tölttäämään en ole niillä koskaan päässyt ( eivät taida osata...... vielä).

Mitä neuvoja nyt sitten antaisin toimittajille ja muille heppajuttuja väsääville jatkossa? Mistä erottaa issikkaihmiset?  Mitä kaikkien tulisi tietää issikoista?

Tässäpä muutama vinkki:

• Issikkaihmiset tunnistaa islanninvillapaidasta, joskus innokas issikkaihminen on neulonut sellaisen issikalleenkin  Suuri Käsityölehden ohjeen mukaan
• Issikka on monipuolinen, sillä voi ratsastaa missä vain, suurkaupungissa, pienellä kirkonkylällä, puskassa, raviradalla
• Issikalla on viisi vaihdetta eteen ja yksi taakse. Kun muilla hevosilla energiaa suuntautuu siihen, että ne pääsevät eteenpäin haluttuun suuntaan kompastelematta ja katkomatta sieviä lämminverisiä tai muuten siroja koipiaan, issikat heiluttelevat jalkojaan ihan mihin suuntiin haluavat. Virallisesti on askellajeina käynti, ravi, laukka, töltti ja passi, mutta moni osaa myös haahuilun, hortoilun, hölkän, possupassin jne., tosinvain nuo viisi ensimmäistä ovat virallisia kilpailussa esitettäviä.
• Kun issikka kerran muuttaa pois Islannista, se ei saa enää sinne palata. Islantilaiset ovat tiukkoja immeisiä, jos kerran lähtee niin takaisin ei tulla tartte.
• Issikat ovat erityisesti täti-ihmisten suosiossa. Tädit juttelevat hevosilleen paljon ja koska issikka on hyvä keskustelija, tädit viihtyvät metsässä ja puskissa pitkiä aikoja issikoittensa kanssa, samalla täti mittailee hevosensa mielialaa ja täti ymmärtää, jos hevonen ei jaksa aina totella.
• Issikat kulkevat jonossa turpa toisen hännässä. Johtaja kulkee edellä ja muut seuraavat perässä. Joskus tosin järjestystä sekoitetaan ihmisten toimesta ja vaihdetaan "vetohevosta". Islantilaisten mukaan viimeisellä hevosella jonossa on tehtävä potkia metsänpeikkoja ja mörköjä tainnoksiin. Ensimmäisenä kulkevan eli vetohevosen tehtävä taas on kuunnella montako niitä on mutkan takaa tai suuren kiven takaa tulossa vastaan. Issikat sopivat siis myös ninjoille ei vain tädeille ja sedille.
• Issikat ovat ihania karvapalloja, jotka ovat onnellisimmillaan isossa laumassa. Issikka tarvitsee aina kaverikseen toisen issikan, issikka ei viihdy yksin.
• Issikat harrastavat syömistä ja laumassa oloa
• Issikkaharrastus voi olla kallista tai vähemmän kallista, riippuu varustetasosta. Jotkut suosittelevat issikan satulaksi liukuria ja sepä onkin kätevä vaelluksilla. Sen voi teipata issikan selkään ja siihen voi samalla myös roudarinteipillä kiinnittää kaikenlaista mukavaa kuten kameran, eväsleipärasian, termospullon, kännykän jne. Laavuilla liukuri toimii istuinalusena ja voihan sitä talvisin heittäyttyä keskellä metsää ihan hurjaksi ja laskea vaikka muutaman mäen ihan liukurilla, antaen issikkansa töltätä perässä
• Issikan töltti on tärkeä ja sensitive aihe. Issikkaihmiset jaksavat puhua töltistä pikkutunneille asti. Ai mikä siinä nyt niin puhuttaa? No.... minulla ei ole aikaa listata niitä asioita tähän, mutta jos uskallatte niin kysykääpä joltakin issikanomistajalta miten hänen hevosensa töltti jaksaa??
• Jos haluat itsellesi oman issikan, rannikolla asuvien kannattaa tähyillä merelle, josko siellä olisi issikoita tulossa Suomeen jäälautoilla tai sitten sisämaassa asuvat voivat tiedustella jäätelöauton kuljettajilta milloin on seuraava issikkalähetys ja onko tarjouksessa esim. osta 10, maksa 12..

Tässäpä tällainen pieni tietoiskupläjäys. Toivottavasti olette oppineet suhtautumaan kriittisesti medioihin. Tämä puskatäti lähtee nyt katsomaan missä oma issikkaiseni luuraa parhaillaan, ettei vaan juokse jäätelöauton perässä tai harjoittele salaa Pekingin olympialaisiin piaffea ja piruetteja, edustuspaikkaa kulomustien, valkoisilla merkeillä varustettujen issikoiden senioriluokassa nääs ollaan jonottamassa. Hyvää ja antoisaa loppuviikkoa kaikille!