Hei, kaikki laitumen tallaajat!  Terveiset täältä "Norjasta"! Olen kohta kaksi kuukautta asustellut täällä uudella tallilla ja ihan mielenkiintoista on ollut. Laumassa ei ole kuin kaksi tammaa ja sitten meitä ruunapoikia on kuusi yhteensä. Alkuun seukkailin sen nuoremman tamman kanssa, mutta sillä oli koko ajan joku kuje mielessä niin sitten tutustuin tähän vanhenpaan tammaan, joka on lauman Queen ja meillä menee tosi hyvin yhteen ( ... joskus jopa puoli kahteen.... ih-hah-hah ) tämän Sóknin kanssa. Nyt sitten vaan se toinen tamma on käynyt mustasukkaiseksi ja pureskelee minua ja potkii aina ohikulkiessaan. Mä oon ottanut sellaisen linjan, että en mä välitä sen temppuilusta, kai se ohi menee.

Maastot täällä on aivan erilaiset kuin siellä entisellä tallilla. Kiipeilemme tuolla vuoristossa ja ens´alkuun mä menin jyrkät ylämäet sillai näyttävästi ylöspäin ja alaspäin tullessa nostelin jalkoja korkealle, että kaikki nyt huomais miten hienosti mä tulen mäet alas. Mut sitten pojat alkoi laumassa sanomaan, että "hei, mitäs sä nyt oikein meinaat, kun varastat koko shown, tule vain mäet sillä virallisella Norjan hiihtoliiton hyväksymällä tyylillä". Eilen mä sit keksin, että mähän voin hölkätäkin sen alamäen. En nyt oikein tiedä mitä se ihmistäti mun selässä tykkäsi, nauratti sitä ainakin kovasti.

Toinen tallin pomoista halusi käydä mun kaa pienellä koeajolla yks päivä. Ne hokee täällä retkillä aina ihmisille, että haluatteko mennä tölttiä. Näkis vaan jonkun noista ihmisistä tölttäävän... ei taida onnistua kahdella jalalla. Niinpä ne sitten istuu meidän hepojen selkään ja sit se pomonainen huutaa siellä edessä, että "mennäänpä tölttiä" ja sit me mennään. Niin siis tää pomonainen on kiva, kun me mentiin yhdessä maastossa, niin se alko kiljumaan yks kaks sille mun ihmistädille, että "hei, Máni menee ihan puhdasta tölttiä!!!!" No, tottakai mä oon siisti, muthan puunataan joka päivä ja sit kun kerran toi on niin naisiin menevä juttu, niin kyllä mä voin tölttiä vetää. Kun vedän tölttiä niin noi naisihmiset on sen jälkeen ihan hurmostilassa ja kantaa mulle porkkanoita, leipää, keksiä, namuja... ihan mitä vaan kehtaan pyytää. Pienestä ne tulee onnellisiksi. Kentällä mä en viitsi pyöriä kauheasti ja olen saanut jo koulutettua sen mun vaki-ihmistädin niin, että se ei ala mua hirveästi edes juoksuttamaan kentällä. Opetellaan kuulemma Kyran aakkosia... mitähän koulua se täti on käynyt täällä Norjassa... eikös se peruskoulu opetakaan lukemaan kuin noin vanhana aakkosia vasta opettelee?

Yks kumma juttu mulle sattui tässä uudella laitumella. Samalla laitumella asustaa kaksi ihmistä. Ne on aika arkoja, kun ne menee yöksi sinne talliinsa. No... yks ilta alkoi satamaan ihan kamalasti, niin mä ajattelin, että nyt ei mun ihmisnainen tykkää, kun loimi kastuu litimäräksi, niin mä sitten menin pihattoon, mutta voi kauhistus, niillä on varmaan ollut jotain mininorjalaishevosia viimeksi, sillä mä en mahtunut sinne puoliksikaan sisään. Sitten niitä ihmisiä nauratti ja ottivat jotain valokuviakin. Jos saan sen kuvan niin laitan teille kavio-e-mailina.

Niin tää loimijuttu on sitten jännä. Mä kun olen aina ollut muodikas mies, niin aluksi täällä ei kukaan muu käyttänyt loimea. Mutta sitten se ihana tamma halusi alkaa käyttämään samanlaista loimea kuin minulla ja nyt sitten yksi lauman pojista, halusi lainaan mun toista loimea. Luuleekohan se nyt tekevänsä tohon tammaan vaikutuksen? Sókn kyllä tietää, että se kulkee lainaloimessa. Eilen on tullut paketti, jossa meille on uudet loimet. Saas nähdä minkä värisen se mun ihmisnainen on valinnut. Se tamma on muuten tyylikäs lady, voi kun näkisitte sen. Se oli tilannut tallitytöltä uudet suitset, sellaiset helmillä koristellut. (Pakko tilata noitten naisten kautta, kun pankki ei kuulemma myönnä hevosille luottokortteja. Mä en kyllä ymmärrä, sillä Nordeakin mainostaa, että saa kortin vaikka omalla kuvalla.... syrjintää sanoisin.) Sitten vielä uusi suitsiin sopiva satulahuopa niin A´vot! Me pojat höristiin kuorossa. Mikä namu!

Täällä on kaikenlaisia hommia ollut. Toissapäivänä sellaista tosi pienikokoista ihmistä alkoi pelottamaan kesken retken, niin mun ihmisnainen otti sen nuoren tamman ja ihmisen riimunarussa kulkemaan mun perässä. Saipahan se nuorempi tamma nyt vähän nöyrtyä kulkemaan meikäläisen mukana, mutta en mä sille mitään herjaa heittänyt. Mitä nyt pihatossa naureskeltiin illalla Nidurin kanssa.

Nää pienet ihmiset on täällä aivan ihania. Mä tykkään älyttömästi näistä tallitytöistä. Harmi vaan, kun niitten pitää kuulemma kohta mennä kouluun. En vaan ymmärrä miks, sillä ne osaa jo aakkoset, toisin kuin toi mun vakkari-ihmisnainen. Mä tulen aina tsekkaamaan uudet ihmiset aidan taakse, varsinkin ne pienet. Ihmiset alkaa heti höpöttämään, että "voi, kun on ihana, saako sille antaa jotain" ja sit mä vähän värisytän huulia ja haistelen varovasti, niin johan lennähtää jotain hyvää suuhun. Voi, että ne on helppoja! Mutta mun ihmisnainen sanoi, että mä olen jotenkin hoikistunut ja komistunut, kun olen treenannut niin kovaa kesän... ei siis makupalat haittaa. Koettakaahan pärjäillä siellä laitumilla! Mä kirjoittelen taas! Terveisiä myös niille tallin ihmisille! Mä en oikein osaa sanoa, että mulla oisi ikävä ehtinyt tulemaan, kun täällä on niin hässäkkä koko ajan, mutta kiva oisi nähdä joskus. Ai niin..... yks juttu vielä. Täällä Norjassa meillä on kaksi rantaa missä saadaan käydä vähän helteellä vilvoittelemassa. Ei yhtään hullumpi juttu. Mutta niin syvälle ei saa mennä, että selässä istuja kastuu. Kyllä toi mun yks kamu, Moli, huiski hännällä vettä aika reippaasti, mutta selässä istuja vaan nauraa kikatti.

Pärjäilkää!

Terveisin Máni