Meinaa tuo elämäntahti olla sellainen, että bloggaukset jää tekemättä, mutta tässä jotain tilitystä tästä viikosta. M käy nyt meitä Tiinan tuntien välissä tsemppaamassa. M on mulle suorastaan täsmälääke pelkopeikon karkotuksessa. M viritteli torstaina Mánia metsässä ( Máni oli yksin!) ja hepo oli ravannut ja laukannut hyvin... näin videopätkääkin siitä. Eilen sitten mentiin samalle harjoitussuoralle ja M viritteli Mánia ensin vähän. Sitten täti nousi selkään ja ravia, ravia, ravia. Olisi varmaan laukattukin, jos mun asenne olisi riittänyt siihen, mutta illan tavoiten ravista nyt kuitenkin täyttyi... seuraavaksi laukkaamaan metsäretkellä ehkä tänään. Máni tuntui nyt liikkuvan eri innokkaasti eteenpäin. Itse pitää vain miettiä koko ajan sitä eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin... Loppuvaiheessa, kun pidettiin pientä "tuumaustuokiota" oli heppa sitä mieltä, että ei enää ja yritti peruutella ja venkoilla. Niinpä sitten peruuteltiin kunnolla ja sit "eteenpäin!"... eilen oli hyvä fiilis, ei alkanut hepan kokeilut hirvittämään. Ei mua viime kesänäkään ne pelottanut, mutta sen ilmalennon jälkeen on ollut tosi outoja tuntemuksia välillä selässä. Oppia ikä kaikki.