Yleisön pyynnöstä huolimatta lisää kirjoituksia... hih.... Siis eilen olin niin zippi, tultuani tallilta kotiin, että nukahdin sohvalle. Eilen oli mukana tallilla Jenna-tyttönen, jolla aivan selvästi lamppu syttyi ratsastuksen suhteen. Ihanaa nähdä sellaista tapahtuvan. Sovitin Mánille rungotonta Cheyenne Barefoot -satulaa, mutta se ei kyllä ole Mánin satula. Krista paineli Mánilla puhdasta tölttiä ja minä katselin menoa onnesta soikeana Froudin selästä. Olen kyllä tuntenut takapuoleni alla sen, kun Máni löytää tölttivaihteen, mutta kiva on nähdä se sitten sivustakin, kun selässä sen tuntee, muttei nää. Tänään pyöritin Mánia kentällä ja olin opettelevani Kyra Kyrklundin aakkosia. Liekö mennyt edes A oikein, mutta teki ihan hyvää sekä hepalle, että mulle. Muutenkin jutskailtiin Mánin kanssa enemmän ja sehän köpötteli mun perässä ihan innoissaan. Mutta sitten äippä teki jotain yllätyksellistä eli kokeilin miten hepo juoksee kentällä irti. Alkujärkytyksestä toivuttuaan ( Siis vain Mànimaiseen tyyliin "häh, puhut sä mulle? pitäiskö muka? täh?") Máni lähti liikenteeseen ja kiersi pientä kenttää ihan kiitettävästi ottaen huomioon minunkin osaamattomuus. Onneksi Margit opasti, niin ei mennyt ihan sössimiseksi. Mánin ravia on ilo katsella ja hepo hörähteli siihen malliin, että varmasti itsekin tykkäsi. Sitten rasvailin lopuksi harjan tyven koko matkalta ja rapsuttelin ja höpöttelin. Huomenna onkin kaikilla hevosilla tallilla hyvin ansaittu vapaapäivä. Totally free... aitojen sisällä.

Tässä viikolla muuten sattui vielä yksi jännitysmomentti... tultiin retkeltä, rasvasin ja loimitin Mánin ja tytöt jäi kahden hepan kanssa kentälle. Kuului huuto, että "täällä on käärme". Paniikissa sinne Margitin kanssa tömistelemään ja hätistämään kyytä. Ei siinä oikein aivot pelanneet, kun mietin millä kyyn saisi likvidoitua. No....kun olin lähdössä tallilta, kyy oli tien yli matkalla hevosten laitumelle. Ajoin autolla sen yli ja katsoin, että kuollut se on. Menin tallille takaisin ja kysyin mitä tehdään... muovipussiin?... roskiin?... Mentiin katsomaan porukalla kyytä... sehän mokoma oli kiepillä ja pää korkealla sihisi, että "täältä pesee, kumpi ensin". Ei auttanut muu kuin survaista rautalapiolla pää poikki. Sitten kuoppaan ja hiekkaa päälle. Pahaa teki, hieno luontokappale, mutta aivan väärässä paikassa. Pihassa liikkuu lapsia ja aikuisia, koiria ja hevosia... ei ole mikään oikea kyyn sijoituspaikka. Hienot oli salmiakki-siksak-kuviot ja noin 70 cm pitkä otus. Ihmettelen vain sitä miten niin arka otus yleensä eksyi pihaan. Liekö tullut häirityksi marjastajien toimesta?