Heppatytöt säilyy aina heppatyttöinä oli ikä mikä tahansa. Tänään kolme heppatyttöä teki retken Mánilla ja Askurilla. Kiitos teille kummallekin tsemppauksesta. Kaiveltiin siis Mánille se ravi esille tai oikeammin ravaahan se Máni komeasti, kun saan vain sen ymmärtämään, että lupa raviin on annettu. Askur taas puolestaan koki järkytyksen, kun lastenvaunut yrittivät hyökätä sen kimppuun... nauratti... Máni ei huomannut koko vaunuja, mutta Askurin mielestä ne olivat tosi epäilyttävät ja pelottavat.... parasta pistää kaviota toisen eteen. Oli todella antoisaa ja terapeuttista jutella metsässä "heppatyttöjen" kesken. Mukavaa, että olemme löytäneet toisemme. Jokaiselta voi oppia jotain ja kannattaa kulkea korvat auki. Poikani naureskeli minulle, että olette oikeasti hevoshulluja. Kiitos Minna ja Kirsi tästä päivästä!

Eilen oli Tiinan tunti. Máni oli reippaampi kuin aiemmin vaikka sitä otti kyllä pattiin hirvittävästi, kun olisi pitänyt mennä kentän poikki nurkasta nurkkaan. Myöskin "tölt-tölt" oli tarjolla koko ajan, kun "Islannista asti ootte mut tänne raijanneet niin tässä sitä tulee, et osaa kuitenkaan istua muuten!!..." ja häntä viuhtoi... Kotimatkalla Máni säikähti, kun takana laukkaavat katkaisivat jonkun oksan ja se paukahti. Me oltiin just mutalikon kohdalla haaveillen menossa, linnut lauloi, aurinko paistoi ja käki kukkui itseään pyörryksiin ja PAM... heppa katosi takamukseni alta. Mutta... täti vain kiljaisi ja myötäsi ja sanoi hoo-o ja painoa eteen... heppa rauhoittui het, vaikka ehti nostaa etujalat ilmaan.... Jiihaa... rodeoo..... enkä mä ees saanut sydämen läpätystä.... istuin kuulemma vain syvemmälle... oli Tiinan tunnin jäljiltä istuinluut jo porautuneet satulaan.

Päivä päivältä heppa tuntuu enemmän ja enemmän just mun hepalta. Ihan huvittaa nyt mikä Islanti-Suomi-ottelu meillä oli yks ilta pellolla.... mulla oli PMS ja heppa käyttäytyi sen mukaan "Ei noin hurjaa kannata selkään ottaa". Mitähän kaikkea ne meistä tätilöistä tietääkään... onneksi eivät puhu suomea...