Ensimmäinen maastolenkki ilmalennon jälkeen. Ihana räntäsateinen metsä oli tosi märkä ja sohjoinen, mutta minä nautin joka hetkestä ja luulenpa, että niin teki Mánikin. Mentiin käyntiä koko reissu Mánin parhaan kamun Askurin ja sen isännän/emännän kanssa. Metsässä "agility"-osiossa hepat napsivat männyistä neulasia suuhunsa, niin että niiden hengitys haisi tosi hyvälle jonkin aikaa. Agilityosioksi sanon sellaista pätkää jossa on tiheässä pieniä puita ja sieltä välistä pujotellaan. Kun tultiin tallille, riisuin kaikki vermeet hepalta pihassa ja totesin, että ohoh... mistäs minä sinut talutan. Niinpä tämä edesvastuuton tätiratsastaja sanoi issikalle, että tulepa perässä.... ja Máni tuli. Käveli kiltisti mun perässä tarhaan. Mihinkäpäs sitä heinien ja kavereitten luota lähtisi.... että tällaista vapaata meininkiä.

Me saatiin Mánin kanssa "award" Tallitontulta ja Reettulilta! Koska jaoin näitä jo eteenpäin toisessa blogissani, laitan tässä vain kiitokset "awardin" meille myöntäneille. Kiitos!