Meinaa tämä elämä olla niin kiireistä ettei ehdi päivittämään tätä blogia. Máni on nyt edistynyt pitkin harppauksin. Sen päänuppi on selvästi rentoutunut. Oli tässä tehnyt tuttavuutta hanakasti tarhassa vierailleen traktorinkin kanssa.... ei siis pelkää traktoreita... ne on sen kavereita. Tiistaina juoksutin ja ratsastin. Erityisen opiskelun alla on nyt paikallaan pysyminen, kun täti nousee jakkaralta selkään. Mulla on pakko vieläkin olla sellainen 20 cm jalan alla, muutoin en saa kättä oikeaan asentoon ja yksikätisenä en selkään pääse. Siis ajatelkaa Mánin kanssa opetellaan paikallaan pysymistä.... no... hepan kuuluu pysyä ihan paikallaan ilman, että on kiinni tai joku seisoo vieressä. Kyllä se onnistui, mutta jouduin aluksi pyörittämään ( Kari Vepsän ohje ) ennenkuin malttoi olla jakkaran vieressä... muutoin seisoisi, mutta jakkara???? Tekee syyn siitä peruuttaa tai mennä eteenpäin. Seisoo paikallaan jakkaran takana, mutta vieressä... oli vaikeaa. Ratsastaessa nautin energiasta mitä tuntuu nyt Mánilla olevan.

Eilen 23.1.2008 se sitten tapahtui.... Máni meni liinassa!!!! Pientä pyöritystä ja sen suuntaista on tässä välillä opeteltu ja välillä koko homma jätetty, mutta nyt se loksahti! ... ja tätiratsastaja on onnellinen.

29.1 Vastausta tuohon alla olevaan kommenttiin. Lepertelyä en olekaan kokeillut. Paljon mahdollista, että tätikin on oppinut juoksuttamisen. Tietääkseni heppa ei ole ollut mikään liinajuoksun mestari, mutta jos olet juoksuttanut Mánia niin kerro lisää. Ja keltähän mie terveisiä kerron Mánille? Kävitkö Korvenojalla vai Hofgårdissa vai jossain muualla? Jos... niin missä?