Lauantaiaamuna yhdeksältä ratsastustunti. Mauni oli pikkaisen uni silmässä niinkuin minäkin, mutta yhden mutkamakkarakierroksen ja pienen Suomi-Islanti- matsin jälkeen Mauni taisi herätä ja tajuta, että "hei, meillä on opekin kentällä"..... Paljon on opittavaa meillä Maunin kanssa, mutta lyhyesti tiivistettynä sanoisin, että olin iloinen siitä miten se liikkui eteenpäin. Pohkeenväistö alkoi sujua kumpaankin suuntaan oikeassa muodossa. Pää ei pyrkinyt taivaisiin, aloin pikku hiljaa tajuta sitä ulko-ohjaa.  Ravissa oikea muoto, vaikka hakee välillä todella alas. Yritän pitää kädet pehmeinä. Laukka ei noussut, mutta se on varmaan mun korvien välissä. Ratsastin sitä mielikuvissa illalla ja oli sellainen olo, että pitäisi heti päästä kokeilemaan toimisiko "ajatus" minkä sain. Yritin varmaan liikaa.