Lauantaina otin kyytiin tallille vanhemman naisystävän, joka halvaantui viime syksynä. Nyt hän on kuntoutunut niin, että liikkuu pyörätuolilla ja kävelee lyhyitä matkoja. Henkinen tuska on kuitenkin suurempi, kun ei pääsekään enää Nissanillaan pörhäisemään kaupungille. Kukapa ei haluaisi neljän seinän sisältä välillä jonnekin ihan muualle. Máni hoiti tehtävänsä hienosti ja söi itsensä pulleaksi leipää. Jutteli mukavia ja muutenkin antoi sitä heppaenergiaa meille.