Tänään menin sitten sellaisella asenteella selkään, että oksat pois. Kiitos eilisen Raippa-Riinan sain heposen kulkemaan niinkuin halusin... no puomien (eli heinäseipäitten) yli mentiin komeasti eikä kaviot kopsaneet  puomeihin. Pyörittyämme siinä aikamme Ellin ja Molin kanssa, lähdettiin pihatielle ja sitten ristiin rastiin pikkuteitä siellä sun täällä... voisin ssanoa Mánin olleen jopa reippaampi kuin aiemmin.. ainakin "lähdöt" onnistuu ja sitten venytin ravi ja tölttipätkiä. Vähän tuli sellainen olo, että poju on hiukan ihmeissään meidän maastoista, kun on koko ajan ylämäki-alamäki ja tasaisia kohtia aika vähän. Lopuksi pihaan tullessa ajattelin, että eipä mennäkään toisen perässä aitaukseen vaan tehdään kunniakierros pihassa ja jään ison kiven luona pois. No ... Mánillehan se ei meinannut käydä, mutta pienen henkien taiston jälkeen antoi minulle periksi ja mentiin ison kiven luokse.

"Töihinkö?"

"Mie oon pikku- Freidis, en oo muuten sun beibis, jos et tuo mulle heinää, muutakaan tää likka ei nää, onko toi iso sun Maunis, mutta miepä oon kaunis, kiva on lällätellä ja aitoja alitella"

Tää on siis Freidis, kaikkien sydänten murskaaja....