Nyt sitten oli tänään kengityspäivä ja talvikengäthän ne jo piti kavioihin naputtaa.

Kengittäjä on yksi rauhallisimpia miehiä joita tiedän. Jos heppa vähän ämpyilee, niin sanoo sille vain hiljaa, että "elähän kehtoo, kohta on valamista"... ja kun Máni toista etujalkaa kengittäessä alkoi väsymään ja vähän teutaroimaan, niin mies sanoi vain, että "mietihän nyt vähän aikaa mitä ollaan tekemässä... no niin... muistithan sinä". Kengittäjä luottaa niin tuohon heppaan, että kyllä se muistaa mikä on homman nimi ja heppahan muistaa. Lauman vintiöinenkin, jonka kengitystä minä vähän jännäsin, käyttäytyi tosi rauhallisesti tämän kengittäjän käsittelyssä.

0 - kengät eteen ja 00-taakse, tilsakumit ja hokit.... a vot.... antaa tulla lunta ja räntää...

Máni otti välillä unetkin tässä "pedikyyrissä".