Perjantaina köpöttelin Mánin kanssa mukana kahdella tunnin retkellä ja testailtiin samalla Mánin korvien väliä. Máni on iloinen heppa jonossa, mutta ykkösheposena vastuu alkaa painamaan ihan eri tavalla. Köpöttelyreissun matkasta osan vetoheposena olo meni kuitenkin Mánilta loistavasti. Lauantaina meillä oli sitten ystäväperheen kanssa ajatus vähän ulkoilla, käppäillä metsässä, grillailla, saunoa ja uida. Aamu alkoi raskaalla vesisateella, mutta ilma kirkastui sen verran, että iltapäivällä päästiin Mánin kanssa kaikki pienelle kävelyretkelle lintutornille. "Etteenpäin, sano mummo lumessa"... Mánin askel meinasi alkuun olla laiska ( ja "vetohevonen"-sana saada uuden merkityksen), mutta kun idea selvisi hevoselle niin askelkin reipastui. Tässä kuvassa inkkariratsastaja-Artun tyylinäyte ylämäkiratsastuksesta.

Porukkaa tornissa.... ei pöllömpiä..

ja sitten inkkari-isin tyylinäyte..

Máni tietysti käytti tilanteen hyväkseen ja veteli järvestä hiukan heinää. Mökillä blogikoira Sani nautti täysin rinnoin uimisesta. Siis hassua... koiran nimi on Sani, mikä on väännös "aurinkoisesta" ja hepan nimi on Máni, mikä tarkoitaa puolikuuta. Kiitos kaikille kivasta ja mieliinpainuvasta illasta! Mölkkypelit jatkuu sitten taas joskus... missä ja milloin, sitä ei vielä tiedä.