Eilen tehtiin tämän viileän kesän yksi parhaimmista retkistä, jos ei ota huomioon puskassa ollutta äkäistä sienestäjää. Ötökät olivat poissa, ei ollut liian kuuma eikä kylmä, vähän tihuutti välillä vettä, mutta hepat nauttivat. Mauni nosti laukan tosi kevyesti ja nätisti sekä ravattiin ja töltättiin ja täti hymyili kuin keksi Hangosta.  Metsäpolku pätkillä näytti kaverukset nauttivan menosta ja Askur ihan hakeutui itsekin metsäpoluille... kotiinpäin tullessa olisi jopa halunnut kääntyä metsäpoluule takaisin... hehee. Rannassa ihmeteltiin laivaa mikä puksutti ja piti outoa ääntä. Yksi hävittäjäkin lensi tosi matalalla, mutta eipä tuo kaveruksia haitannut.

Kauraooppelilla kaurapellon vieressä.... kyllä maalla on mukavaa.

Poseerausta...

Rannalla: " Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä.... herrat Askur Hakkarainen ja Mauni Max Makkara Multanen !"

Jäljelle jäi ihanat jäljet ja muisto mukavasta retkestä.