Eilen Máni oli ollut Ellin kanssa parin tunnin retkellä mukana ja hienosti meni..... oli kulkenut kiltisti jonossa eikä ollut ihmetellyt uusia paikkoja eikä säikkynyt mitään. Retken vetäjä kuvaili heppaa sanalla "unelmahevonen" ja minä kehräsin onnellisena. Tiistaina minusta tuntui sille, että Máni jotenkin avautui siellä Nidurin kanssa tölttäillessä ja varmasti eilen lopulta hoksasi, että  "hei, mähän kuulun tähän samaan jengiin... mä pääsen retkille kans"... Oli hepo kuulemma juoksennellut onnellisena häntä kaarella  retken jälkeen laitumella. Oi, ihanaa.... meillä jutellaan perheen kesken joka päivä Mánista. Kiva kun muitakin kiinnostaa miten meidän poika jaksaa...... Tässä samalla kiitokset myös tallin porukoille, immeisille ja heposille, olette ottaneet uuden tulokkaan niin hienosti vastaan. Mitenhän mä kestän juhannuksen ajan poissa tallilta... pakko kyllä on kun lähdetään kohta ajelemaan sen verran pitkän matkan päähän ettei sieltä voi tulla pistäytymään tallilla. Maanantaina sitten....