Juu.... kyllä on polle kuin emäntänsä, ei ehkä aamuisin parhaimmillaan, mutta pieni puolentoista tunnin metsäretki tehtiin ja kiipeiltiin mäkiä ylös sekä alas. Máni tuli alamäet nyt tosi siististi, rauhallisesti ja varman oloisesti.

Satuloidessa ihmettelin, että mitenkäs satulavyö yltääkin niin helposti kiinni... onko poju laihtunut vai ei vain muistanut pullistella? Satuloitiin pihatossa, kun vesisade näytti uhkaavan.

 Valokuvassa on tuollaisia outoja pyöreitä palloja, hevonen ei todellakaan ole pallokuvioinen.

Reissun jälkeen laskin Mánin laitumelle ja pari vuotias pikkupoika halusi kovasti silittää Mánia. Otin pojan syliin ja annoin hänen syöttää Mánille vähän leipää. Poika oli aivan innossaan... kyseli hevosten nimiä, osoitti niitä ja hoki "kuka tuo?".. sitten osoitti Mánia ja sanoi itse "Mauuuni".. hih... hassu poika... vielä, kun äitinsä laitteli poikaa turvaistuimeen istumaan kuului autosta "Mauuuni"... Máni näyttää olevan kiinnostunut lapsista, lapset ovat varmaan antaneet herkkuja ennenkin.

Istuskelin vielä hetken Mánin luona laitumella, kun toiset lähti tölttiretkelle. Máni haisteli minua ja kiskoi tarranauhat takista auki. Ihana hepo!