Onpas aikaa vierähtänyt viimeisestä postauksesta..... siis mitä on tehty... pyritty tekemään vaihtelevia juttuja. Välissä oli viiden päivän lomakin Maunilla, kun täti oli työreissulla Helsingissä. Siitä Máni vähän osoitti mieltään.... onneksi vain vähän eikä  mitenkään pahasti... vain laiskottelemalla, että "voisko vähempää kiinnostaa..." . Ratsastettu kentällä, talutusratsastusta sukulaistytöt kyydissä metsässä, ihan helppoja metsälenkkejä, juoksutusta kentällä. Joka asiassa on nyt menty himppu eteenpäin. Uudessa satulassa opettelen itse istumaan ja vielä siinä on paljon tekemistä, mutta se näyttää olevan Mánille nyt juuri se oikea satula, joten sillä mennään ja täti vikisee.

Eilen Outi läpiratsasti Mánin ja oli ilo nähdä, että polle on mennyt eteenpäin askellajeissakin. Olemme siis harjoitelleet oikeita asioita. Sellainen sotaanlähtö meininki on Mánilta jäänyt pois ja näytti eilen nauttivan menosta ja kerran piti hirnua oikein komeasti, kun tuli hätä, että jättikö Hrimfax meidät yksin vieraan tallin kentälle. Semmoisia höperöitä ovat.  Töltti ei ole koskaan aikaisemmin näyttänyt niin hyvälle kuin nyt Outin ratsastaessa kenttää ympäri..... olipa ihanaa nähdä se meno. Vähän laiskanpuoleinenhan Máni on, mutta mie rakastan sitä.... meillä on kivaa yhdessä.

Estehyppelyn kohdalla olisi tarvittu kyllä videokameroita. Máni ei ole hypännyt esteitä... Outi on. Máni kyllä lähestyi estettä suoraan, mutta sitten hiljensi, melkein pysähtyi ja jalka kerrallaan puomin yli... hih... ei voinut muuta kuin nauraa. Olisi hauskat kotivideot saaneet taas hyvän filmipätkän. Hevonen näytti hiukan kysymysmerkiltä, mutta tyynesti vei Outin turvalliseen tyylin puomien yli potkaisten nurinkin jonkun. Ei voinut muuta kuin nauraa. Mánilla ei todellakaan ollut edes ajatusta hyppäämisestä niitten yli..... koska kotona Islannissa ei ollut opetettu hyppäämään ....