Kiitos, Kuttu, vinkeistä! Pitääpä kokeilla joku päivä. Tallilta löytyy ainakin se juoksutusvyö. Eihän minulla ole edes kärreistä tietoakaan, joten sellaisetkin pitää sitten jossain vaiheessa hankkia. Mua stressaa itseäni nyt hiukan työasiat, kun mun päänuppi tekee enemmän kun kroppa kerkee perässä, mut senpä takia onkin hyvä heppailla välillä. Keskiviikkona meni mun tallisuunnitelmat vähän poskelleen, kun korjailin ensin loimet ja sitten kun oman hepan vuoro tuli ... alkoi satamaan. Hih... vähän mua mietitytti se, että voiko heppa olla mustasukkainen. Kun putsailin pihattoa ja ajelin hepoja vähän tieltä pois, oli oma heppa koko ajan sitä mieltä, että ethän sä mua täältä aja pois, vain nuo muut.... sitten kun kävin yhtä heppaa kävelyttämässä  ja jutskailin sen kaa vähän pihassa, niin oma polle seisoi hievahtamatta tosi lähellä porttia ja tuijotti koko ajan, että "mitä te teette? ... tuohan on se mun täti !? " No... sitten hain Mánin ja harjailin sitä kaikessa rauhassa... polle teki koko ajan itseään tykö ja kääntyili ja vääntyili... niinpä laitettuani satulan selkään ajattelin, että nyt pitäisi varmaan tehdä niitä maasta käsin juttuja, kun vaan tietäis miten tai muistais miten. Máni väistää tosi hyvin, joten yritin saada sitä liikkumaan eteenpäin... lopputulos oli se, että Máni kulki vapaana minun perässäni kenttää ja pihaa ympäri... pysähtyi, kun minä pysähdyin eikä tunkenut itseään enää niin liki ja taskuille. Jäi paikalleen seisomaan, kun käskin pysymään paikallaan ja kävelin itse kauemmaksi. Jaa.... semmosta hommailua. Sitten nousin selkään ja alkoi vesisade, jota seurasi ukkonen ja kaatosade. Ajattelin siitä huolimatta käppäillä tallititietä pitkin vähäsen... eihän siitä mitään tullut. Lauma leirikoululaisia kiipeili sateesta ja ukkosesta huolimatta läheisellä kalliolla kiljuen ja Máni sai siitä hyvän tekosyyn jarrutella ja kyllähän se heppa vaistoaa minusta, kun olen hiukan epävarma, että pitäisikö tässä ratsastaa vai mennä kotiin... on ne viisaita.