Onpas täti unohtanut päivittää blogiansa. Tässä mietiskelin eräs päivä, että kyllä tuo työnteko häiritsee tärkeitä harrastuksia, kuten ratsastusta, aivan liikaa. Toisaalta ilman töitä ei ratsastuskaan olisi mahdollista. Aikataulujen sovittaminen tämän sirkuksen kanssa alkaa olla todellista taidetta.

Eilen Mauni oli ihan unessa pihatossa, kun menin hakemaan ja tuntui, että nukkui koko parin kilometrin matkan minkä ratsastimme kentälle. Häntä vispasi välillä ´päähän ottamisen´ merkkinä...mutta on se vain niin ihana persoona... Meitä oli Tiinan tunnilla kaksi tätiä ja pyysimme erikoistoivomuksena istuntatuntia ja senhän myös saimme. Auts.... pakarat muistaa vieläkin ja uskokaa tai älkää niin kaiken tuon selluliitin alla tuntuu istuinluut. Miten tuollainen tunti voikin olla niin hikinen. Maunilla on makee käynti, kun sen saa oikein käyntiin ja lopuksi oli ihan pakko viritellä tölttiä. Voi apua... pätkä ihan puhdasta ja täti on taivaissa..... hymyillen leveästi kärpäsen raatoja hampaitten välissä.

Tunnilta piti muistaa: Ulko-ohja, ulkopohje, paino ulkojalustimella, paino ulkoistuinluulla, sisäpohje pysyy paikallaan hiukan edessä, olkapää vähän kiertyneenä, katse eteen, ryhti suora, vatsalihakset, rento eteenpäin menevä käynti, hymyile ja muista hengittää...... helppoa ? Entäs, kun suunta vaihtuu....