Talvikarvaa pukkaa ihan tosissaan. Tuntuu, että aina yön aikana turkki on paksuuntunut tosi paljon. Lisää harjaakin näyttää olevan tulossa. Onpa jännä nähdä mille Máni näyttää talvella. Kävin eilen varsinaisella sunnuntaikävelyllä ratsastaen käyntiä tunnin verran. Kiipeiltiin tosin lintutornilla ja Máni taas tuli puolijuoksua alamäen.... hiihaa! Minulla oli selkä tosi jumissa hepan selkään noustessa, mutta tuollainen rauhallinen ratsastus avasi lonkan ja rentoutti alaselän. Jotain kärpäsiä tosin oli vielä liikenteessä, kun Máni potki niitä välillä mahan alta. Minä olen siihen jo niin tottunut etten pahemmin noteerannut, mutta takana ratsastanut ensikertalainen vähän säikähti. Sanoin, että "no, problem". Vähän jännittää jo uuteen paikkaan muutto, mutta ihana, kun saan hepan lähelle. Voin käydä aamuisin moikkaamassa ihan muuten vain ja höpöttämässä..... uusi rytmi ja uudet kujeet. Kuvia pitäisi ottaa lisää...