Perjantaina koko porukka retkellä ja ilma oli kuin linnun maitoa, vähän usvaista ja utuista ja kaunista. Ruska alkaa olla lopuillaan ja hirvimiehet liikenteessä. Máni kulkee niin ihanan rennosti ja pehmeästi ja minä olen ihan ekstaasissa. Niin ekstaasissa, että unohdin kannustaa tarpeeksi rivakasti laukkaan. Laukat jäi vähän vähiin, mutta so what. Toisaalta Mánin laukka on niin keinuvaa, että siellä istuisi ihan mielellään pitemmänkin pätkän. Askur johti letkaa ja sitten vaihtelimme järjestystä takana. Mánin kompurointi on kadonnut, ehkä johtuen siitä, että minä keskityn nyt paremmin ja istun paremmin. Mánin selässä istun hyvin, se vain on mun kokoinen heppa....mitä vielä... pakko hehkuttaa, kun on pakko.

Perjantai-iltana miehet rakensivat toisen pihaton kattoa. Minun ukkokultani oli mielissään, kun Máni oli köpötellyt perässä aina, kun mies haki työkaluja. Varmaan muisti, että "tuo setä syötti mulle viimeksi porkkanoita, vieläköhän sillä oisi niitä???"

Sunnuntai-iltana Outi tuli katsomaan Maukkaa ja käytiin kolmen kimpassa retki. Pimeä meinasi yllättää, mutta ei se mitään haitannut, kun hepat tölttäsi iloisesti. Minä tunsin oloni vähän epävarmaksi Matturin selässä, kun oli jotenkin oma polla hukassa ja seurasin silmä kovana, miten Máni pärjäilee Outin kanssa ja päinvastoin. Hyvälle tuo pollen meno näytti. Máni tarvii vain riittävän pitkän lämmittelyn. Ihahhaa! Odotan ihan innolla keskiviikkoa, kun "Raippa-Riina" tulee pitämään meille tuntia.